Lasten ja nuorten selkäongelmat

Selkäkipujen takana yleensä selkeä tekijä

Selkäkivut lasten ja nuorten kohdalla ovat aina otettava vakavasti ja yleensä taustalta löytyy jokin selkeä tekijä. Lapsilla alaselkäkipua esiintyy tavallisimmin 13-14 ikävuoden jälkeen, kun nopean kasvun vaihe on ajankohtaista. Tällöin liikkuvuus heikkenee, alttius vammoille kasvaa ja suorituskyky voi väliaikaisesti laskea. Selkäkivut tätä nuoremmilla ovat selvästi harvinaisempia.

Selkäkipujen taustalla on usein toiminnalliset tekijät, kuten puutteellinen selän hallinta, liika istuminen ja liikkumattomuus sekä pituuskasvun luoma lihasepätasapaino tai lihaskireydet ja jännitystilat. Myös ravinto ja vähäinen uni vaikuttavat selkäkivun syntyyn ja koetun kivun voimakkuuteen. Lisäksi psykososiaaliset tekijät, kuten stressi, ahdistuneisuus, koulupaineet ja sosiaaliset huolet voivat lisätä ja ylläpitää kipua.

Kivun taustalta voi löytyä kuitenkin myös:

  • vamma
  • nikaman liukuma, nikamakaaren höltymä (spondylolisteesi ja -lyysi)
  • sairaus, kuten Scheuermannin tauti, Schmorlin keränen, reumaattiset tekijät, kasvain tai diskiitti
 

Urheilevilla lapsilla ja nuorilla selkäkivun syy on useammin rakenteellinen kuin ei urheilevilla lapsilla. Muutosten taustalla on tyypillisesti liian yksipuolinen ja rasittava liikunta, palautumisen laiminlyönti tai liikkuessa selän hallintaan liittyvät ongelmat, jotka yksin tai yhdessä rasittavat selkärangan nikaman takaosan rakenteita johtaen murtumaan nikamakaaressa. Rasitusosteopatiasta puhutaan silloin, kun luussa on pehmenemistä ja turvotusta, mutta murtumalinja ei ole vielä selvästi näkyvissä. Spondylolyysi eli nikamakaaren höltymässä nikaman takakaaressa on näkyvissä muutoksia tai aiemmin sairastettu rasitusosteopatia. Liikarasitus kohdistuu rangassa tyypillisesti alimpaan tai toiseksi alimpaan nikamaan toistuvien taaksetaivutus- ja kiertoliikkeiden seurauksena. Lajeja ovat esimerkiksi voimistelu, taitoluistelu, jalkapallo tai jääkiekko. Hoitamaton tai pitkälle edennyt rasitusmurtuma saattaa aiheuttaa nikamaliukuman eli spondylololisteesin.

Lapsen selkäkipu hoidetaan yleensä konservatiivisesti eli ilman leikkaushoitoa. Fysioterapia perustuu syntyneiden vaurioiden korjaamiseen sekä uusien vammojen ennaltaehkäisyyn. Fysioterapiassa on tärkeää ryhdin ja lihastasapainon tutkiminen, nivelliikkuvuuksien ja alaraajojen linjausten tutkiminen, kivunhoito, manuaalinen terapia tarpeen vaatiessa sekä nousujohteinen harjoittelu. Lepo yksinään ei selkäkivussa ole avuksi, sillä se vain vähentää kipua hetkellisesti, mutta ei poista itse ongelmaa. Rakenteellisista muutoksista johtuvissa kiputiloissa lajiharjoittelusta joudutaan usein pitämään taukoa, mutta tämä ei tarkoita täyttä liikuntakieltoa tai harjoittelun loppumista. Omaan lajiin paluu tulee tapahtua asteittain.